Nonnii... Boitsu on palannut ja elämä pikkuhiljaa palautunut omiin uomiinsa.. Pikkukaveri on ollut onnessaan omasta huoneestaan ja hiljentynyt yksin leikkimään oman huoneen rauhaan... Ja jopa nukkuu omassa sängyssään koko yön, täyttä luxusta.. Vasta herätyskellon jo soitua on kömpinyt meidän väliin pötköttelemään...

On muuten omituista miten hiljaista sitä voikaan olla, unohtaa vallan että keskustaan junalla pääsee 10min:ssa. Ristinsieluakaan ei näy kun aamulla ryysii töihin.. Mummeleista ei liiemmin  häiriöitä vissiin koidu, onnex me muutettiin niin saa nukkumalähiökin vähän vipinää.. Boitsu on ihan liekeissä nurkan takana löytyvästä tekojääradasta ja luistella pitäis hela tid...

Saunottu ollaan miljoonasti jo, ja kyllä se oma sauna on arjen luxusta.. Ihanaa kun saa rauhoittua hetken oman saunan löylyissä ja heitellä pinkillä löylykauhalla, pinkistä löylykiposta vettä kiukaalle.. Tosissaan löysin pinkit vermeet... hih... jotain tyttömäisyyttä sitä olla pitää... Pikkuherran iloa on ihana katsoa kun möyrii kylppärissä ja teki "vesienkeleitä" lattialla, huuteli vaan että saisko vähän lisää lattialämpöä... En hennonnut toista kieltää kun kerrankin voi remuta mielen mukaan ilman että täytyy pelätä jotakin hyppykuppaa...

Vielä hieman kämppä rempallaan, puuttuu muutamat lattialistat, kamat heitelty sinnetänne laatikoihin, sohva menee vielä vaihtoon ja kaikista huoneista uupuu verhot ja muutamasta matot... Mut on ollu aika vapauttavaa tälläselle täydellisyyden tavoittelijalle ettei kaikki ihan hetkessä onnistukkaan ja toisaalta mietintä tauko esmes verhojen suhteen ihan paikallaan että kärsivät katselua useamman hetkeen ilman että on alelaarista vaan jotkut nykästy...

Tosta rauhasta vielä... Junalla kulkeminenkin pitkän tauon jälkeen on ollu kokemus sinänsä... Nykyään kuulutetaan saavumme helsingin päärautatieasemalla entisen tervetuloa helsinkiin ihmeellisyyden sijasta... Eilen kun olin illalla liikkeellä kun mentiin duneporukalla teatteriin kummastelin junan kiireettömän tuntuista fiilistä ja sitä että vierustoveri alkoi juttelemaan.. stadilaistuneelle tuntui oudolta mutta samalla kivalta.. Kotiin mennessä joku hippipoika soitteli kummaa soitintaan... Outoa miten se minuuttimäärältään saman kestävä matka kotiin voi tuntua aivan eriltä, metrossa matkustettaessa oli aina kiire, hyvä että viitsi edes istahtaa.. Junassa istuu rauhassa eikä kellään tunnu olevan kiirusta minnekkään... Ehkä illusiot vielä karisee mutta vielä oli aika hauskaa vaihtelua...